One day I decided I was gonna choose me

tiistai 16. toukokuuta 2017

Kiitollisuus part. 1

Tänään haluan kirjoittaa kiitollisuudesta ja asioista joista olen onnellinen. Ne tuppaavat unohtumaan välillä, joten tekee hyvää listata niitä asioita, ihmisiä ja paikkoja jotka saavat hymyn huulille juuri tällä hetkellä.

Mulla on pahana tapana roikkua menneessä liikaa ja ikävöidä asioita, ihmisiä ja paikkoja jotka eivät syystä tai toisesta ole enää elämässäni. On ihan totta, että aika kultaa muistot, sen olen ainakin terapian alettua oppinut. Olen myös alkanut opettelemaan nykyhetkessä elämistä ja vaikka se kulutetulta kuulostaakin, niin elämä todella on tässä ja nyt.

Tähän kohtaan joku klisee #quoteoftheday


Yksi suurimmista asioista joista olen onnellinen ja kiitollinen, on mun upeat ystävät. Ei riitä sanat kuvaamaan, kuinka paljon arvostan heitä. Ystäväni ovat lojaaleja, luotettavia ja äärettömän rakkaita. En pysty enkä halua asettaa ystäviäni minkäänlaiseen arvojärjestykseen, mutta kaksi haluan erityisesti mainita. Toinen on ollut henkisesti ja fyysisesti mukana elämäni vaikeimmissa ja parhaimmissa hetkissä. Luottaisin hänen käsiinsä jopa kissani (paitsi ehkä Hannibalia, jonka kanssa Ellulla on pieniä ristiriitoja). Kaikki ystävyyssuhteet eivät ole ikuisia, mutta sellaista asiaa ei ole, mikä meidät erottaisi. Kiitos ❤.

Toinen on entinen poikaystäväni, jonka kanssa olemme (anteeksi pieni omakehu) aika ideaali esimerkki siitä, miten eron voi hoitaa kauniisti toisen arvoa unohtamatta. Hän on yksi parhaista ystävistäni, jolle haluan kaikkea hyvää elämään tuntematta tippaakaan katkeruutta. Hän on myös ihminen, joka lopulta sai (pakotti) minut syksyllä menemään lääkäriin.

Tästä tulikin hyvä aasinsilta, sillä olen hyvin kiitollinen siitä, miten hyvin olen saanut apua. Täällä Turussa, ainakin omalla kohdallani, hoitopolku on toiminut moitteetta. Tiedän, että monissa muissa kaupungeissa ei asiat hoidu kuten kuuluisi. Olen lähipiiristä kuullut runsaasti tarinoita esimerkiksi vääristä diagnooseista ja siitä, ettei potilasta uskota ja joitain avainasioita jätetään täysin huomiotta. Omalla kohdallani tilanne otettiin heti vakavasti; lääkitys aloitettiin lähes välittömästi (tuleeko muillaki kuin mulla aina "lääkitys"- sanasta mieleen Pasila ja Rauno Repomiehen "LÄÄKKEET"- huuto?), ja minulla oli useita kannattelukäyntejä ennen yleispsykiatrian poliklinikan asiakkaaksi siirtymistä. Mulle tarjottiin jopa mahdollisuutta osastopaikkaan. Psykoterapia suositeltiin aloittamaan mahdollisimman pian sen jälkeen kun mieliala on tasaantunut. Kävin säännöllisesti sairaanhoitajan vastaanotoilla ennen terapiaa ja tapasin lääkärin pariin otteeseen. Lähetin suuresta terapeuttilistasta sähköpostia kolmelle ihmiselle, joista tuli googlettelun jälkeen hyvä fiilis. Ensimmäinen ketä menin tapaamaan osoittautui "hyväksi jätkäksi" (mietin kauan hyvää adjektiivia, mutta kyllä se vaan näin on) ja näin alkoi psykoterapia.

Nyt kevään pahentumisvaiheen tajuttuani sain ensin ajan työterveydestä samalle päivälle, jossa lääkkeen määrää nostettiin ja minut laitettiin sairaslomalle siihen asti, kunnes vajaa viikon päästä pääsisin aikuispsykiatrian polin lääkärille. Siellä määrättiin yli kaksi kuukautta sairaslomaa ja käskettiin keskittymään lepäämiseen, oikein syömiseen, psykoterapiaan ja mukaviin asioihin. Ja olo sen kuin kohenee.

Sanoin tänään (eilen, kello on yli puolenyön) R:lle, että musta tuntuu että oon tässä muutamam viikon aikana kasvanut aikuiseksi. Olen hoitanut paljon asioita, siivonnut ja raivannut kissaluolaa, selvittänyt rahasotkuni ja alkanut tosissaan miettimään, mitä haluan tehdä elämälläni ja miten niihin tavoitteisiin parhaiten pääsisi. Nyt mulla on aikaa ajatella ja pohtia, myös terapian avulla olen alkanut ajatella monia asioita erilaisista, positiivisimmista näkökulmista. Liika ajattelukin on rankkaa ja syö tosi paljon energiaa, mutta onneksi mulla on nyt aikaa saada sitä energiaa takasin monista asioista ja rakkaista ihmisistä. Olen todella kiitollinen mahdollisuudesta hoitaa itseäni ja kasvaa (ainakin vähän yrittää) vahvaksi, itsenäiseksi naiseksi 💪😂.




Ollaan nyt asuttu R:n kanssa jo useampi viikko virallisesti yhdessä. Meidän yhteiselo on lähtenyt käyntiin hyvin ja kaikki on ollut alusta asti todella helppoa ja luontevaa. Tuolla se nyttenkin kuorsaa, kun minä istun keittiönpöydän ääressä tyhmä virne naamalla kun ajattelen mikä voisi parhaiten kuvailla häntä. Sitä on vaikea kuvailla itse sanoiksi, joten kuvat kertoo enemmän kuin kaksituhatta sanaa. Olen rakastunut, kiitos että olet siinä ❤.



On niin paljon asioita, joista olla kiitollinen ja onnellinen just nyt. Paitsi Suomen peli, se oli kamalan kamalaa katottavaa. Mutta välillä pitää nukkua ja huomenna (tänään) pitää olla jo hyvissä ajoin liikenteessä hoitamaan lisää asioita.🚃 

Tulevana lauantaina on 23 astetta lämmintä, nauttikaa auringosta! 

(en tiedä mitä tää tekstinsyöttö touhuaa, mutta en jaksa enää tapella sen kanssa)

❤:lla Heidi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Loppusanat

"Jos oot kivi kengässä, oo timantti" Pyhimys - Tapa Poika Mulla on tilanne hallinnassa. Se tuntuu ihan sairaan hienolta, mulla ...