One day I decided I was gonna choose me

maanantai 1. toukokuuta 2017

Vappu

Vappu on aivan ehdottomasti lempijuhlani. Vappuna ihmiset ovat hyvällä mielellä, kokoontuvat yhteen ja juhlivat. Tämä vappu oli paras vappu pitkään aikaan, varsinkin kun se kesti kolme päivää.

Perjantaina olimme Ellun ja hänen koiransa Cosan kanssa jokirannassa vappupiknikillä. Ilta oli aika tapahtumarikas. Todistimme säikähtäneen linnun itsemurhan, minulta varastettiin rahat lompakosta (rosvo sai kokonaiset kahdeksan euroa saalista) ja puhuimme kaikesta maan ja taivaan välillä. Lauantain ja sunnuntain vietimme Naantalissa isolla porukalla. Lauantaina grillasimme lumisateessa, selvittelimme mistä Koskenkorva tehdään, minä aiheutin hämmennystä tipahtamalla autosta ja iltaan mahtui paljon ystäviä, naurua ja kuohuviiniä. Sunnuntai sisälsi paljon hiputusta, Cosan huomiointia, uusiin ihmisiin tutustumista, sekä ystäviä, naurua ja kuohuviiniä. Johan oli vappu ❤


Toi tyyppi ❤


Saimme muutonkin vihdoin valmiiksi ja huomenna R luovuttaa hyvällä omallatunnolla Raision kodin avaimet. En ole varmaan koskaan siivonnut niin paljon kun viimeisen kahden viikon aikana. Silti kissaluola on sekaisempi kuin koskaan, kissoilla kun on näköjään vähän erilainen käsitys muuttolaatikoiden purkamisesta kuin meillä. Päivät ovat olleet niin täynnä touhua, että vuorokauden tunnit eivät vain riitä kaikkeen. Silti sairaslomani ensimmäiset viikot ovat olleet erittäin hyviä. Kun touhuaa ja menee kokoajan, ei muista pahaa oloa, ei ehdi ajattelemaan. Olen huomattavasti toimintakykyisempi, koska olen ollut lähes jatkuvasti minulle rakkaiden ihmisten seurassa ja saanut paljon aikaiseksi. Olen ylpeä itsestäni.

Bumbakin on ollut reipas ❤


Tänään en halua siivota, touhuta tai lähteä mihinkään. Haluan silittää kissoja, lukea kirjaa, katsoa R:n kanssa telkkaria, syödä roskaruokaa ja laiskotella. Enkä varmasti laita rintsikoita päälle kuin aikaisintaan huomenna. On ihanaa vain olla. Pelottavaakin. Nyt olisi aikaa ajatella, kääntää itse veitsiä haavoissa ja kieriskellä itsesäälissä. Nyt olisi hyvää aikaa esimerkiksi selvitellä rikkinäisiä ihmissuhteita tai kirota kaikki idiootit syvimpään helvettiin.

Tämä on kuitenkin nyt Minun aikaani, Heidi-aikaa. Minä en jaksa kuunnella tänään ketään, en jaksa selvittää kaikkia asioita. En jaksa olla tukena niille ihmisille, jotka kuitenkin tosipaikan tullen kääntävät minulle selkänsä. En jaksa ottaa yhteyttä, puhelimen pitäisi toimia kumpaankin suuntaan.

#tosikuinvesi


Minusta on tullut viimeisen yhdeksän kuukauden aikana itsekäs. Terveellä tavalla itsekäs. Suurin muutos on tapahtunut sen jälkeen, kun tapasin R:n ja olin edellisen kerran sairaslomalla. Kauan kadoksissa ollut itsetuntoni on löytänyt kotiin. Mut tekee vihaiseksi se, että olen antanut monien ihmisten kohdella itseäni huonosti ja pitää itsestäänselvyytenä. Luottamukseni on petetty monta kertaa, mutta samat ihmiset vaativat minulta joustoa ja ymmärrystä. Toisinaan olen siitä raivoissani, toisinaan taas ajattelen, että fuck it. Minusta on tullut kyyninen, silti luotan ihmisiin. Mutta päässäni on aina varasuunnitelma, ahdistushattu. Kun suunnittelee jo valmiiksi, miten selvitä mistäkin tilanteesta, vaikka ne olisivat täysin absurdeja asioita (en minä oikeasti pelkää, että paras ystäväni ja poikaystäväni varastaisivat kissani ja karkaisivat kissat kainalossa Vegasiin naimisiin), tulee tunne, että tilanne on hallinnassa, pakka on koossa, elämä on kontrollissa. Se on aika raskasta, kokoajan huolehtia ja epäillä. Pessimisti ei pety ja sitä rataa. Minun luottamukseni on petetty useaan otteeseen sellaisissa asioissa ja sellaisten ihmisten toimesta, joista en olisi ikinä uskonut. Se myös loukkaa läheisiäni ja hankaloittaa ihmissuhteitani, kun en voi olla epäilemättä lähes kaikkea ja kaikkia.

Mutta nyt riittää. Olen itsekin tehnyt paljon virheitä, en ole täydellistä nähnytkään. Pyrin kuitenkin itse kohtelemaan läheisiäni hyvin ja oikeudenmukaisesti, pyrin olemaan hyvä tyttöystävä, ystävä, tytär, lapsenlapsi, työkaveri ja äiti neljälle kissalle. Tästä lähtien vaadin muilta samaa kohtelua itseäni kohtaan ja toivon, että kaikki muistaisivat vaatia samaa.

Tämä postaus on aika vihainen, olen kirjoittanut tätä yli kaksi tuntia. Tarkoitus ei ole osoitella ketään sormella, tai loukata ketään. Tämän postauksen pointti on varmaankin se, miten pienilläkin pahoilla teoilla, luottamuksen rikkomisella ja ilkeillä kommenteilla voi olla suuri vaikutus. Tai se, että jokaisen pitäisi tuntea oma arvonsa ja kaikkea ei tarvitse niellä ja sietää.

Ihanaa vappupäivää ihmiset! Täällä Turussa ainakin paistaa aurinko. Käykää vapputorilla ja joku ihana vois ostaa mulle vappupallon! Mä oon monta vuotta halunnu, että joku ostais mulle vappupallon. Itse ajattelin jatkaa sängyssä makoilua kissat kainalossa, naamasta ehkä saattaa vähän paistaa väsymys, mutta ei anneta sen haitata!



❤:lla Heidi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Loppusanat

"Jos oot kivi kengässä, oo timantti" Pyhimys - Tapa Poika Mulla on tilanne hallinnassa. Se tuntuu ihan sairaan hienolta, mulla ...